No words today

6.12.2017




Itsenäisyyspäivä. Synnyinmaa 100 vuotta. Niin paljon sanomista, toisaalta ei mitään. Vain syvä kunnioitus ja käsi vietynä sydämen päälle. Kiitos teille, joiden ansiosta vietämme tätä päivää. Kaksi lentosuukkoa taivaaseen <3


Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa,
Yön uhka karkoitettu on jo pois,
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa,
Kuin itse taivahan kansi sois.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa.
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa.

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppelöimä suurten muistojen.
Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle,
Sa että karkoitit orjuuden
Ja ettet taipunut sa sorron alle.
On aamus alkanut, synnyinmaa.


Hyvää Itsenäisyyspäivää <3

Rakhauella Tanja

Aamuhetkien idikset

5.12.2017




Vaikka olenkin illan virkku ja aamun torkku, niin kiireettöminä aamuina saan parhaimmat ideat hitaasti nautitun aamupalan aikana. Mustikkamyslijogurtin lusikoinnin lomassa sain viimein päätettyä sävyt loppuihinkin seiniin. Olen pitkin syksyä maalaillut seinäpintoja ja pian alkaa olla suurin osa seinistä käyty läpi. Maalaaminen on sitten rentouttavaa puuhaa. Kunhan vain joku tekisi ne teippaukset sun muut esivalmistelut puolestani. No, se "joku" ei ole vielä ilmoittautunut eli ihan itse on tullut kippuroitua nekin hommat.





Moni sisustusbloggaaja on Tikkurilan uusia trendisävyjä jo esitellytkin, mutta pian näette yhden Color Now-lehdessäkin nähdyn sävyn meidän seinällä. Tässähän oltiin trendiaallon harjalla ihan tietämättä ! Hauska oli nähdä sävy erilaisissa kohteissa myös lehdessä. Mutta sävyistä enemmän toisella kertaa. Mie hyppään juhlamekkoon ja lähden onnittelemaan uutta ylioppilasta. Ihanaa iltaa kaikille <3

/ Tanja


Onko pakko jos ei ehdi ?

4.12.2017



Terveisiä pohjoisen ihmemaasta ! Nyt kun joka tuutti huutelee joulusta, ostamisesta ja Black Fridaykin kesti toista viikkoa ( ! ), niin me olemme skipanneet kaiken hössötyksen. Me ei nyt ehditä. Meillä on paljon paljon parempaakin tekemistä. Kuten nauttia oikeasta talvesta, hohtavista lumihangista ja leikkiä kukkulan kuningasta vaaran päällä.




Meidän ei pojan kanssa tarvinnut kauaa etsiä joulumieltä. Sieltä se löytyi, tutuista maisemista ja luonnon rauhasta. Umpihankeen heitetyistä lumienkeleistä ja hyvän mielen ajatuksista yhteisellä retkellä. Parasta sielunhoitoa ever.


Onhan sinunkin joulumielesi löytynyt ?

<3 Tanja

Yksi tärkeimmistä sisustussuunnitelmista ever

28.10.2017

On ihanaa suunnitella sisustus ihan uuteen ja tyhjään tilaan. Tila on kuin valkoinen paperi, joka odottaa ensimmäisiä siveltimenvetoja herätäkseen henkiin. Sain tyttäreni kanssa niin mieluisan "toimeksiannon", että olemme ihan innoissamme miettineet näitä siveltimenvetoja jo muutaman viikon ajan. Äitini muuttaa uuteen hoivakotiin ensi viikolla ja yhteen ääneen isän kanssa totesimme, että  nyt Äidin kodin sisustus uusitaan siinä samalla. Toki rakkaita ja tuttuja elementtejä säilyttäen, mutta esimerkiksi tekstiilit laitetaan kokonaan uusiksi ja joitakin kalusteitakin uusitaan. Isäni antoi meille vapaat kädet suunnitteluun.






Hoivakodin huone on kooltaan 20 neliöä. Seinäpinnat ovat valkoiset ja kiinteät vaatekaapistot tummaa, hieman eläväpintaista puuta. Tämä hyvä, sillä osa äidin kalusteista on juuri tummahkoa puuta, joten ne tulevat sopimaan sinne hyvin. Vaatekaapit ovat ainoastaan 40 cm syvyiset ja ne tulevat täyttymään vaatteista ja petivaatteista. Pienemmille tavaroille hankimme Ikeasta valkoisen Hemnes-lipaston. Valkoinen lipasto raikastaa kalustusta kivasti. Tekstiilien  värimaailma on Äidin lempiväreistä koostuvaa eli vaalean pellavaista ja viininpunaisen sekä lilan sävyistä. Ihana juttu, että ne ovat myös trendivärejä, joten valikoimaa on hyvin tarjolla. Ylemmän kuvan sävymaailma on kutakuinkin yksi yhteen tulevien tekstiilien kanssa.

Hoivakodissa asuvan vanhuksen sisustusta suunnitellessa täytyy funtsia moniakin asioita. Ensiksikin sitä, että huoneessa pystyy liikkumaan väljästi ja turvallisesti. Äitini kävelee ilman apuvälineitä, mutta esimerkiksi maton valinnassa huomioimme madaltuneen askeleen. Hankinnassa on ohut ja hyvin paikallaan pysyvä matto, jotta kompastumisen vaaraa ei ainakaan maton osalta tule. Uudessa kodissa pyykki pestään paikan päällä ja hankimme Äidille useammat saman sävyiset petivaatteet, jotta henkilökunta voi pestä niitä isommankin satsin kerralla. Oikein kirkkaat värit kun vaatisivat omat pesunsa. Ostimme täkkipusseja, joissa on alareunassa joko vetoketju tai napitus, jotta täkki pysyisi paremmin paikoillaan. Kaikki koristetyynynpäälliset ovat pestäviä ja myös sängynpeitto on helppohoitoista materiaalia.







Äidin kodissa on hyvä kiinteä yleisvalaistus, mutta pöydän päälle hankimme vielä jonkun kivan valaisimen. Kuvan Laurel-valaisin olisi hyvä vaihtoehto ja sen kultainen yksityiskohta voisi toistua Hemnes-lipastoon vaihdettavissa kullan värisissä vetimissä. Kuten aina, sen viimeisen silauksen kotiin tuovat omat rakkaat valokuvat, äidin omat käsityöt ja ympärillä olevat ihmiset. Ihana juttu, että hoivakodissa asuu jo monta Äidin tuttua. Pienempi yksikkö on muistisairaalle se paras vaihtoehto ja me odotamme muuttoa innoissamme. Toivottavasti Äiti tuntee olonsa kotoisaksi ja pitää myös uuden kodin tunnelmasta. Se on syvällä rakkaudella tehty <3

Ihanaa lauantai-iltaa rakkaat lukijat ! Me lähdemme ystävien luo istumaan iltaa eli luvassa on naurua ja hyvää oloa <3

/ Tanja

Kuvankäsittely - ok vai onko mennyt överiksi ?

22.10.2017



Eilisellä metsälenkillä tulin pohtineeksi kuvankäsittelyä ja päätin kirjoitella siitä myös blogiin. Olen lapsesta asti rakastanut valokuvia. Vanhanajan paperikuvia ei voita mielestäni mikään, eikä varsinkaan niitä mustavalkoisia paksulle paperille kehitettyjä kuvia. Eihän siitä niin kauaa ole, kun omassa lapsuuskodissa oltiin innoissaan värikuvista, jotka sittemmin ovat alkaneet haalistua. Vanhoja kuvia olen hiljalleen skannannut talteen, jotta jälkipolvet voivat niitä katsella vielä jatkossakin. Valitettavasti digiaikana kuvia ei tule teetettyä paperikuviksi tarpeeksi usein, joten jälkipolvet todennäköisesti tulevat ihailemaan kuvia ainakin osittain muistitikuilta. Mutta nyt asiaan.




Olen viime aikoina katsellut paljon erilaisia ammattilaisten ottamia valokuvia ja laittanut merkille, että kuvankäsittely on todella isossa roolissa nykyään. Toki digiaika on tuonut tullessaan paljon hyviäkin mahdollisuuksia kuvien käsittelyyn, mutta onko jossain mielessä menty jo liiallisuuksiin ? Vaikka huokailenkin usein kuvien kauneutta, niin silti mietin miltä esimerkiksi jokin luontokuva olisi näyttänyt ilman käsittelyä. Suomen luonto ja sen värit ovat niin kauniita, että onko kuvia tarpeen käsitellä kovin hurjasti ? Toki taide on asia erikseen.




Olen itsekin käsitellyt ottamiani kuvia, mutta omilla taidoillani se on ollut lähinnä kirkkauden säätöä ja muuta pienempää korjausta. Uusi kuvankäsittelyohjelma on ladattuna koneelle, mutta vielä en ole sen saloihin ehtinyt tutustua. Osittain luulen sen johtuvan ajanpuutteen lisäksi myös siitä, että en halua liikoja käsitellä kuvia. Ymmärrän, että ammattilaisille se on arkipäivää ja nälkä varmasti kasvaa syödessä. Toki nykypäivän kilpailussa ja kehityksessä on pysyttävä mukana. Mutta eikö valokuvaajan taidoilla saa upeaa kuvaa aikaiseksi ilman kovin suurta käsittelyäkin? Onko tarve käsittelylle lopulta tullut kuvien katsojien vaatimuksista vai onko kyseessä vaan tämän ajan suuntaus ? Valokuvien katsominen ja arviointi on aina toki subjektiivinen kokemus, kuten kuvakin on aina ottajansa tulkinta maisemasta. Tarkoitukseni ei olekaan arvostella ketään ja kenenkään kuvia, vaan pohtia asiaa tavallisen harrastajan näkökulmasta.

Instagramin maailmassa olen törmännyt toinen toistaan upeampiin luontokuviin ja miettinyt, että onko kilpailu jo niin kovaa, että kuvankäsittelyssä mennään ihan överiksi ? Aina pitää olla hienompaa ja upeampaa ? Mutta kärsiikö aitous jo liiaksi ?





Mitä mieltä sinä olet ? Tuletko miettineeksi kuvia katsellessa kuinka paljon kuvia on käsitelty ? Kärsiikö aitous sinun mielestäsi liiaksi ?

Tämän postauksen kuvat ovat täysin käsittelemättömiä räpsyjä Aavasaksalta ja sen varmaan huomaakin, mutta so what. Meillä ei ole vielä lunta, mutta pakkasyöt ja kuura ovat maalanneet luonnon aika upeaksi. Aurinko on paistellut jo parina päivänä. Ei voi kelejä moittia.

Lekoisaa sunnuntaita kaikille. Mie kääriydyn viltin mutkaan lukemaan kirjaa. Parasta just nyt <3

/ Tanja

Se on täällä nyt !

21.10.2017




Lauantai-iltaa pohjoisesta! Minusta jokainen vuodenaika tulee ajallaan ja jokaiseen vuodenaikaan liittyy vahvasti joitakin juttuja, joita ei vaan voi harrastaa muulloin. Syksyyn kuuluu hyggeily ja pehmoiset viltit. Villasukat kaivetaan esiin ja viimeistään lokakuun lopulla aletaan fiilistellä joulujuttujen kanssa. Silloin saapuu myös glögihetkien aika !  Kynttilä palamaan, hyvää luettavaa ja kuumaa glögiä lempimukista. Oma tärkeä hetki. Glögi maistui aivan taivaalliselta pitkästä aikaa. Illan mittaan saattaa lämmetä toinenkin mukillinen, sillä pää on saatu nyt auki. Sitten vaan viettämään lördagsmysia perheen kanssa.

Lämpöistä iltaa teillekin, ottakaa rakkaat kainaloon <3

/ Tanja

Euron kirppislöytö

19.10.2017



Vanha kirppishaukan vinkkihän on pitää silmät avoinna sen sekaisimmankin pöydän kohdalla. Onneksi käännyin takaisin, kun kierrätyskeskuksen yhdeltä pöydältä pilkisti jotain kultaista. Tarjotinläjän alta paljastui aivan loistava löytö, Kaymetin tarjotinta muistuttava alunen ! Olen haaveillut Kaymetin version hankinnasta, mutta aina on visuus iskenyt. Nyt ei hinta itkettänyt kuin ilosta, sillä tarjotin maksoi 10 kruunua eli euron verran. Ensimmäistä kertaa piipahdin naapurimaan kierrätyksessä ja heti tärppäsi. Tarjotin sopii kivasti toisen kirpputorilöydön eli uuden karhean Marimekon vaasin seuraksi. Sen hiffasin kesällä Facebookin kirpputorilta kolmasosan hinnalla mitä uusi kustantaa. Muistakaa siis olla A) nopeita B) uteliaita, sillä hyvät löydöt bongaa yleensä joku muukin jos et toimi ripeästi.




Tällaiset arvaamattomat ja etsimättömät löydöt ovat kyllä parhaita.
Onkos teitä lykästänyt kirppareilla viime aikoina ?

/ Tanja

 

IDIS & INTERIÖÖRI © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger