Hyviä ja huonoja uutisia

Heti perään tuli sitten uusi blogihiljaisuus...tai olisihan sitä viime viikollakin voinut päivitellä, mutta silloin olisi varmaan tullut painokelvotonta tekstiä enemmänkin! Mursin nimittäin sormeni aika pahoin työtapaturmassa ja järkyttävää harmitusta/ ketutusta/ kipua on ollut parempi itkeä omassa hiljaisuudessa. Eilen sain vahvistuksen, että sormea ei leikata ainakaan vielä, mutta ensi viikolla on edessä taas uudet röntgenkuvat ja lääkärin pähkäilyt. No, aina voisi olla pahempi tilanne....olisihan tässä voinut käydä niin kuin Kummelissa aikoinaan. Potilaan sormi amputoitiin ja laitettiin saippuapurkkiin ja kas, siitä tuli helistin :D Huomasitteko...huumori on pikku hiljaa palailemassa. On siis toivoa, että tästäkin selvitään.

Rakas ystäväni soitti viime viikolla ja antoi erittäin tärkeän ja yleensä toimivan ohjeen : ota lasi punkkua ja vedä henkeä. Tein työtä käskettyä ja ostin punkkupullon, mutta eihän sitä sitten saanut avattua vasemmalla kädellä!!! Ei auttanut kuin mennä peiton alle itkemään. Mies tuli illalla kotiin ja nauroi katketakseen, mutta ymmärsi onneksi paeta takavasemmalle, sillä niin tiukasti otti päähän kaikki vielä silloin. Eniten harmitti töiden puolesta, sitten iski kova huoli sormen tilanteesta ja epätoivo kaikkien juttujen hoitamisesta yhdellä kädellä. Edessä olivat esikoisen rippijuhlat ja voitte arvata kuinka vaikea on tehdä yhtään mitään yhdellä kädellä. Onkohan vasen käsi tehty pelkkää pään raapimista varten? No ei ole, kyllä sillä muutakin tekee kun on pakko. Ihanien pelastusenkelien eli ystävien avustuksella rippijuhlatkin saatiin vietettyä hyvällä mielellä. Olette kullan arvoisia <3 Itse sain olla vaan ja keskittyä juhlintaan, kaikki tuotiin pöytään valmiina ja muut hoitivat miehen apuna keittiössä touhuamisen. Kerron rippijuhlista hieman enemmän sitten toisessa postauksessa.

Kaikki suunnitellut työt ja kotityöt saavat nyt odottaa, vaikka se aiheuttaa tällaiselle touhuajalle suurta kärsimättömyyttä. Mutta kun jokaisesta asiasta täytyy etsiä jotain positiivistä, niin ajattelen sitten niin, että nyt lepään ja olen iloinen, ettei todellakaan käynyt pahemmin. Voihan tässä tulla otsaan hermopinteitä vielä moneen otteeseen, mutta ne ovat sen ajan murheita. Tänään olen iloinen siitä, että ulos tarkeni mennä ilman kalsareita ja muutenkin on ollut vähäluminen juhannusviikko. Kyllä se kesä tulee :) Muutakin ihanaa tapahtuu ihan pian, mutta siitä sitten huomenna lisää. 

Kiva kun olette siellä, mulla on ollut teitä ikävä <3

-T-