Pari viime hetken vinkkiä joulupöytään

21.12.2016

Tehän tiedättekin, että rakastan tehdä kattauksia ja käyttää niihin erilaisia materiaaleja. Harmittavan vähän olen viime aikoina ehtinyt väkertämään niitä ja enempi on menty "suit sait" -tyylillä. Pitkin syksyä on mielessä siintänyt kuitenkin jo joulun kattaukset ja nyt ehdin vilauttaman teillekin muutamia ajatuksia.Väreillä ei hirveästi ilotella, vaan luvassa on taattua Tanjaa ... valkoista ja pellavaa.



Valkoinen tai pellavansävyinen liina pöydälle, pellavaiset lautasliinat ja pöydällä tulppaani-eucalyptus kimppu ; yksinkertaista ja raikasta. Äidiltä saadut Festivo-kynttilänjalat kuuluvat aina jouluaattomme kattaukseen ja ne katoin nytkin pöytään. Lautasliinoja koristelen erilaisilla jutuilla ja tässä niitä muutama.



Valonan koivusta valmistetut kuusenkoristeet käyvät hyvin lautasliinojen piristykseksi. Yhdestä tähdestä saa kaksi erottamalla osat. Hieman narua lautasliinan ympärille ja koristus on valmis. Erisävyiset nahkaiset narut käyvät hyvin myös yksinään tai sitten maustettuna jollain. Käytin muun muassa suklaatäytteistä vohvelitankoa ja vihreää havunoksaa.
 



Punainen näkyy meidän sisustuksessa vain pieninä yksityiskohtina joulun aikaan. Valkoisen seurana punainen on kyllä ihana piristysruiske ja kokeilinkin myös sen käyttöä kattauksessa. Alakoulussa tekemäni tonttu ( joka on oikeasti kuusenkoriste ) ja punainen eucalyptuksen oksa eivät häikäsie puna-allergisen silmää, vaan tuovat juurikin jouluista tunnelmaa. Iskeekö tuo tonttuherra muuten silmää ?




Tänä vuonna meinaankin olla ajoissa kattauksen suhteen ja teen sen valmiiksi jo aatonaattona, sillä aatto tuppaa olemaan hulinaa ruuanlaiton kanssa. Lahjat sujahtavat paketteihin tänä iltana glögin ja joulumusan tahdittamana ja meinaan välttää ruokakaupan ruuhkan hakemalla jouluruuat jo huomenna. Pyrkimys on lähes sataprosentiseen stressittömyyteen. Sillä mainoksen sanoin; vain ihmiset merkitsevät.

Joko siellä ollaan valmiita joulunviettoon ? Menettekö kattauksissa vanhalla perinteisellä kaavalla vai keksittekö aina jotain uutta jujua ? 

/ Tanja


Ne on aina ne ekat pokat !

4.12.2016

* Yhteistyössä Instrumentariumin kanssa *

Aina kun olen valitsemassa silmälasinpokia tai aurinkolaseja käy samoin. Ne ensimmäisenä käteen tarttuneet ja sovitetut ovat ne mieluisimmat ja sopivimmat ! Vaikka kokeilisin koko seinällisen kehyksiä, niin aina ja varmasti palaan takaisin niihin ekoihin. Käykö teille näin ? Poikkeusta ei tapahtunut Indiedaysin Bloggers Inspiration päivässäkään, jossa tutustuimme bloggaajakollegoiden kanssa Instrumentariumin osastolla syksyn ja talven mallistoon. Minua viehättivät eniten ylimmän kuvan Burberryn kehykset, jotka nappasin telineestä ensimmäisenä. Kehyksen liukuvärjäys tekee niistä ilmeeltään kevyet. Niin omilta tuntuivat muutenkin, että meinasivat jäädä päähän kuvaussession päätteeksi, hih :D

Trendeihin voit tutustua paremmin Instrumentariumin sivulla ( klik ). Kiillolta ja kimmallukselta ei voi välttyä, mutta paljon on valinnanvaraa ilman niitäkin. Minusta on mukava huomata, että yksilöllisyys ja asusteilla leikittely tulevat vahvasti esiin uusissa trendeissä. Aivan kuten laukuilla ja koruilla, myös pokilla voi leikitellä, niin arjessa kuin juhlassakin. Pitää kyllä itsekin ruveta vähän trendikkäämmäksi  ja valita seuraavat pokat rohkeammin ! Täytyy piipahtaa Instrulla katsomassa livenä myös Kalevala Korun mallit, sillä en ole aiemmin tiennytkään, että heilläkin on omia pokamalleja. Niitä voit ihastella naisten mallistosta ( klik ).



Kannattaa ehdottomasti piipahtaa myös TrendWalkilla  inspiroitumassa muodin uusista tuulista eri puolilta maailmaa. Itse ihastelin Milanon jaksoja ! Taisipa niitä ihastellessa vierähtää melko myöhäiseen iltaan. Oikein mukavaa ajanvietettä pakkasiltojen ilona. Milano oli Instrun osaston suosikkini myös BID päivässä.


Kuvat 3 ja 4 : Sanni Riihimäki / Sannimaria Photography

Kuvissa mukana ihanaiset bloggaajaystäväni Luumuttaren Sanna ja At Homen Jaana, Minusta meidän kaikkien pokavalinta osui nappiin, vai mitä sanotte ?

/ Tanja

 

Rakas joulupukki

3.12.2016

Voi kuinka nopeasti aika kuluukaan ! Yhtäkkiä ollaankin jo joulukuussa ja on aika kirjoittaa Joulupukille <3 Sisustusbloggaajaporukkamme marraskuun haasteen heitti ilmoille ihana Kerttu Modernisti Kodikas -blogista. Ja arvaatkaas kuka bloggaa siitä siis vasta joulukuussa... Onneksi partamiehen tuloon on kuitenkin vielä aikaa. Korvatunturi, olkaahan siis kuulolla siellä !


"Aikuisetkin saavat toivoa ja nyt on aika avata sisustusbloggaajien toiveiden tynnyri! Tämä joulupukki tuo vain kotimaisia sisustuslahjoja ja nyt kerätään neljä haavetta toivomuslistaan. Maailmanrauha tulee vakiotilauksena eli sitä ei saa toivoa. Tällä teemalla nostetaan esille suomalaisia suunnittelijoita ja valmistajia, jaetaan inspiraatiota omista haaveistamme sekä annetaan lahjavinkkejä lukijoille."

Haasteessa saa listata neljä sisustajan joululahjatoivetta neljässä hintakategoriassa; alle 20€, alle 100€, alle 500€ ja alle 1000€. Minulla itselläni on yksi ainut materialistinen toive joulupukilta, mutta oli todella hauskaa lähteä keksimään toivelistaa sisustajan näkökulmasta.


Alle 20€ ( tässä tapauksessa tasan 20€ )



Olen ihastunut Pilke Designin korvakoruihin oikein kybällä. Korvakorut valmistetaan käsityönä ja puu materiaalina ihastuttaa erityisesti. Vink vink joulupukki, näille olisi käyttöä !


Alle 100€



1kertaa2  -brändiltä voisin kotiuttaa ihan minkä tahansa peiton, tyynyn tai muun tekstiilin, mutta nyt valitsisin tämän beigen Seitti-tyynyn. Tyynyn hinta on n. 90€. Onpas yllätys, että listallani on sisustustyyny... Kotimaisen malliston takana ovat Marika Lehti ja ihana bloggaajakollega Piia Kalliomäki. Piian blogin Pieni talo Helsingissä löydät Glorian sivuilta ( klik ).


Alle 500€


Wesley Waltersin ja Salla Luhtaselan suunnittelema Perch-jakkara voitti historian ensimmäisen FDS Awards - muotoilukilpailun tänä vuonna. Inspiraation jakkaraan he saivat helsinkiläisrakennuksen ovenkahvasta. Minusta jakkara on todella upea ja tämän kotiuttaisin oikein mielelläni. Jakkaraa valmistaa Nikari ja Finnish Desihn Shopissa sen hinta on 295€. Itsekin osallistuin kyseiseen kisaan. Omaa designia - postauksen voit lukea täältä ( klik ).


Alle 1000€ 




Tämä hintaluokka oli kyllä ehdottomasti haastavin, sillä harvoinpa mitään näin kallista toivoisin. Jos siis mennään 500€ ja tonnin väliin. Isommat hankinnat kun yleensä ovat pitkän ajan harkintoja ja niitä varten säästetään. Sitten huomasin, että voisin ajatella tätä toisesta näkökulmasta. Olen haaveillut Tuias -keramiikasta jo tovin. Jos päädyn keramiikkaa keräämään, niin helpostihan tuon summan saa hummattua jos kerää ison astiaston. Tai siis pukkihan tämän kustantaisi, meinasin unohtaa !

Aikuisten oikeasti toivon joululta vain rakkautta ja rauhaa, valkoista hankea ja kauniita muistoja elämän päiväkirjaan <3 Kaikki muu on ihan toissijaista. Haastetta oli kuitenkin kiva tehdä, sillä huomasin, että aika moni sisustushaaveeni on nimenomaan kotimaista muotoilua. Suomi on pop !

Jos sinäkin haluat saada lisää kotimaisia lahjavinkkejä, niin pysyhän kuulolla. Kerttu nimittäin kasaa porukkamme jäsenten lahjatoiveet koosteeseen, joka varmaankin ilmestyy ihan pian.

Oikein rauhallista lauantai-iltaa,
toivottaa Tanja


( Kuvat ovat valmistajien sivuilta lainattu )

Blue moment

28.11.2016


Kiipesimme tyttären kanssa vaaran päälle ja kyllä kannatti. Upea sininen hetki sai sanattomaksi. Talven tulo on vähän masentanut, mutta ei enää. Onneksi meillä on nämä neljä vuodenaikaa, sillä yhtä monta kertaa vuodessa sitä niin kuin herää uudestaan ihailemaan luonnon kauneutta. Pakkanen tekee taidetta puiden oksiin ja koskematon puuterilumi antaa luvan kirjoittaa tämän talven käsikirjoituksen ihan alusta asti, puhtaalta pöydältä. Ensimmäinen adventti vierähti ihan siivillä  <3

Mukavaa uutta viikkoa <3

/ Tanja

Norsun korvia keittiössä

20.11.2016


Minulla on uusi kukkaihastus ! Keittiöömme on muuttanut  "Elefantöra" eli suomeksi tietenkin elefantinkorva. Olen bongaillut kukkaa Instagramista, mutten ole Suomen puolen kukkakaupoista vielä tällaista bongannut. Ainakaan täältä meidän leveysasteilta. Onneksi tuossa kivenheiton päässä on Ruotsi ja siellä oikein hyvä kukkakauppa, josta löytää vaikka mitä kivaa. Minusta tämä on mahdottoman sympaattinen kukka. Iskeekö sinuun ? 

Hyvä, että kukalla on tällainen mieleenpainuva nimi, sillä mie olen aivan toivoton muistamaan kasvien nimiä ... kaikki on "kukkia", kun minulta kysytään.

Hauskaa sunnuntaita <3 Tämä lähtee laittelemaan muutamat joulutähdet ikkunoihin.

Sisustusteema : Käsityöläisyys

15.11.2016

Muistatteko kun kirjoittelin aiemmin syksyllä pienestä sisustusbloggaajaryhmästä, jossa jaamme ajatuksia ja vinkkejä liittyen bloggaamiseen ? Valkoisen Harmajan Suvi heitti ilmoille idean aina kuukausittain vaihtuvista teemapostauksista, joissa voimme pohtia aihetta omasta näkökulmastamme. Lokakuun teema oli minun käsialaani ja vuorossa on koontipostaukseni mukaan lähteneiden bloggaajien postauksista. Kuukauden teema kuului näin :




Talosta koti - blogin Lyde kirjoittaa näin : " Ihan ensimmäinen vastaus mikä tuli mieleen oli, että käsityöläisyys tarkoittaa samaa kuin minä. Tässä koin jopa pienen ahaa-elämyksen. Se on todella sitä syvintä minua. Sen päällä on arki ja elämäntilanne ja kaikki se mitä elämään kuuluu, mutta jos aivan vapaasti saisin päättää tekemisistäni, tekisin luultavasti kokopäiväisesti jotakin käsilläni. "

Lydeä voi todellakin kuvata luovaksi naiseksi, sillä niin monia ideoita on tällä naisella aina taskussaan. Kotiäitivuosina hän on opetellut järjestelmällisesti ns. naistentaitoja, kuten virkkausta, ompelua ja huovutusta. Hyvin ovat opit menneet perille, sillä oman käsityöläisaiheisen postauksen lomassa Lyde hurautti paidan pojalleen. Ei tarvitse miettiä mistä taidot ovat tulleet, sillä Lyde jatkaa: " Käsitöihin kuuluu myös mielessäni selkeänä sukupolvien ketju. Olen osa isompaa kokonaisuutta, jossa sukupolvi toisensa jälkeen on ollut taitavia ihmisiä täynnä. On käsityönopettajaa, kirvesmiestä ja muuten vain luovia ja taitavia tyyppejä minulla geeneissä. Kiitos siitä heille! "


( kuvat 2 ja 3 : Talosta koti -blogista )

Valkoisen Harmajan Suvi kirjoitti omassa postauksessaan näin : " En ole kovin taitava käsityöläinen mitä tulee kutomiseen tai virkkaamiseen. En siis ole mikään käsityöihminen, mutta se ei tarkoita sitä etteikö käsityöläisyys näkyisi meidän kodin sisustuksessa. Kodin sisustusta täydentää nimittäin muutamat käsintehdyt jutut siellä täällä. Tekijät ovat huomattavasti taitavampia kuin minä. " Suvin postauksen kuvia kaunistavat mm. äidin kirjoma tyyny ja  anopin kutoma viltti. Itse ihailen aina Suvin isän Juhani Melenderin upeita taideteoksia. 

"Arvostan käsityötaitoja suuresti ja minusta on aivan ihanaa, että olen saanut omaan kotiini läheisten itse valmistamia juttuja. Itse en nauti käsitöiden tekemisestä, mutta tykkään kyllä suunnitella. Yhdessä Mankun kanssa olemmekin jotain ideoitani toteuttaneetkin. " Moni varmasti muistaakin kaksikon toteutttamat terassisohvan ja -pöydän ja saunatuvan upean seinähyllykön. Itse en siis niele Suvin väitettä siitä, etteikö hänessä asuisi ripaus taitavaa käsityöläistä. Kyky suunnitella ja toteuttaa ideat vision mukaisesti vaativat taitoa. Onhan käsityöläisyys myös rohkeutta tarttua työkaluihin ja ruveta tekemään !


( kuvat 4 ja 5 : Valkoinen Harmaja -blogista )

Laura Sateenkaaria ja Serpentiiniä - blogista pohti ensi alkuun, ettei hänessä asu käsityöläinen. " Mun ensimmäinen ajatus teemaa pohtiessa oli - ei muuten näy missään, en ole. Aloin aivan alkuun pohtimaan sitä miten tahtoisin olla luovempi, maalata tauluja, kutoa omat mattoni ja neuloa päiväpeitteeni. Ihailen luovia ja aikaansaavia ihmisiä. "

Tarkempi pohdinta käänsi kuitenkin kelkan ihan päälaelleen. Tämä taitava nainenhan on käsityöläinen mitä suuremmissa määrin ! Itse olen seurannut Lauran kahden kodin projekteja jo pitkään. " Kesti hetken ennen, kuin pääsin kiinni ajatukseen, ettei käsityöläisyys todellakaan ole vain niitä perinteisiä käsitöitä. Siihenhän kuuluu ihan joka ikinen itse tehty asia: meidän tekemät remontit, mun vanhan kodin seinälle tekemä taulu, se siskon seinälle suunniteltu tapetti ja esimerkiksi kaikki kunnostamani huonekalut. Omaa blogiani selaillessani löysin myös postauksen, jossa olin listannut asioita, joita olen tehnyt omasta päästäni. Tässä vaiheessa jo alkoi ihan reippaasti hymyilyttää. Mä muuten taidankin olla vähän käsityöläinen. "



Riikka Ex-minimalist - blogista toi kuukauden aiheeseen todella mielenkiintoisen näkökulman." Aloitan vähän aiheen sivusta, sillä olen ulkomailla asuessani kiinnittänyt huomiota erääseen seikkaan. Meille suomalaisille on aika itsestäänselvää, että kaikki osaavat ommella irronneen napin, päärmätä verhot, neuloa viimeistään pienen muistinvirkistyksen jälkeen sukat tai villapaidan ja tuunailla sitä sun tätä. Suomalainen koululaitos nimittäin tarjoaa kaikille oppilaille valmiudet tarttua vasaraan ja virkkuukoukkuun. Ihmettelen, miksei tätä upeaa seikkaa hehkuteta yhtä paljon kuin Pisa-testien tuloksia, sillä muualla kädentaitojen oppiminen riippuu usein täysin omasta lähipiiristä ja ympäristöstä! "

Riikan italialais-suomalainen perhe asuu Saksassa ja heidän perheessä ihmetystä on herättänyt se, että kädentaitojen opetus Saksassa on melko lapsenkengissä verrattuna Suomeen. Käsityötunteja on vähän ja materiaalejakin täytyy itse hankkia. Suomalaiset saavat siis olla ylpeitä taidoistaan, jotka opitaan jo pienestä pitäen koulun taidetunneilla. Riikan lapset osaavat kädentaitoja ja siitä on varmasti kiittäminen taitavaa äitiä, sillä tällä naisella on hallussa taito kuin taito.

" Vaikka en siis ole todellakaan käsityöläinen, on meillä kotona paljon omien kätteni jälkiä. Olen ommellut sängynpäätyjä, verhoja, pöytäliinoja ja tyynynpäällisiä. Viime talvena innostuin neulomaan paksua valkoista torkkupeittoa ja nyt muutama lankakerä odottaa muodonmuutosta tyynynpäälliseksi. Käsitöiden lisäksi kunnostan huonekaluja, maalaan seiniä ja muitakin pintoja, uusin tarvittaessa silikonisaumoja, leivon ja asettelen kukkia maljakoihin. Tuntuisi ihan hassulta ostaa aina kaikki valmiina ja uutena kaupasta, niin syvällä itse tekemisen perinne minussa on. "


( kuvat 8 ja 9 : Ex-minimalist -blogista )

Mitä käsityöläisyys sitten merkitsee minulle itselleni ?  Se merkitsee todella paljon. Olen syntynyt perheeseen, jossa on aina ja iänkaiken tehty käsillä paljon asioita. Isäni on metallimies, jonka käsissä ovat taipuneet raudat ja pellit. Hän on osannut korjata kaiken maan ja taivaan välillä. Isän kättenjälkiä on ympäri lapsuuskotiani; talo on itse rakennettu, pihan rauta-aita on isän omaa muotoilua ja hyllyjä koristavat niin tinaveistokset, kuin puusta veistetyt hahmotkin. Isä on opettanut korukivien hiontaa kansalaisopistossa, metallitöitä ammattiopistossa jne. Hän on entisöinyt / rakentanut vanhoja autoja ja moottoripyöriä. Lapseni ovat kaikki nukkuneet Äijä-vaarin tekemässä kehdossa ja sängyissä. Kaikki lapset ja lapsenlapset ovat saaneet syntymäpäivälahjoiksi itse tehtyjä huonekaluja, koruja, tauluja ja veistoksia. Äidin käsissä ovat valmistuneet sadat villasukat, lukuisat vaatteet ja vauvan nutut. Lapsuuskodin liinat ovat kaikki äidin tekemiä. Niitä löytyy monilla eri tekniikoilla tehtyinä ja äidin posliininmaalaustöitä on valtava määrä. Seinillä on ristipistotauluja, raanuja ja ryijyjä. Äitini on aina kannustanut minua käsitöihin ja ostanut materiaaleja. Vaikka aina ei ole tekeleet onnistuneetkaan, niin aina minua kannustettiin kokeilemaan uudestaan.

Myös vanhempani ovat kotoisin käsityöläisperheistä. Oma Äijäni on valmistanut minulle mm. puukirstun, jossa lapsuuden kalleimmat aarteet ovat säilyneet läpi vuosikymmenten. Mummon kirjomat liinat kuuluvat juhlapäivien kattauksiin ja onpa minulla vieläkin hengissä pari mummon ompelemaa pellavalakanaa, joihin on kirjailtu nimikirjaimeni. Isän puolen Pappani on ollut taitava veistäjä. Hänen itse veistämänsä sukset ovat nekin varmassa tallessa lapsuuskodissani.




Ensi alkuun postausta miettiessäni ajattelin, että osaan ommella ja askarrella. Kunnes huomasin, että olenhan itsekin tehnyt käsilläni vaikka mitä muutakin. Olen kulkenut vuosia posliininmaalauskursseilla, hopeatyökurssilla, hopeakorukurssilla, verhoillut ja höylännyt puuta kylän papparaisten seurana vanhalla koululla, jossa puutyökerhot kokoontuivat. Nuorena piirsin ja maalasin ja näitä harrastuksia olen jatkanut nyt viime aikoina. Voi kuinka terapeuttisia harrastuksia ne ovatkaan ! Omien lasteni kanssa olen askarrellut aina ja olen aina pitänyt myös huolen, että askartelumateriaaleja löytyy kotoamme. Olen ylpeänä katsonut kuinka lapsillani on myös halu käsillä tekemiseen. Kaipa nämä halut kulkevat vähän DNA.ssakin. Myös sisareni lapset ovat taiteellisia. Kummipoikieni Villen ja Jonnen taidetta voit ihastella postauksesta " Ihan huippua taidetta " ( klik ). Onnekseni olen löytänyt myös käsillä tekevän miehen. Hänen kanssaan olemme remontoineet, nikkaroineet ja rakentaneet oman kotimme.

Kotiimme olen hankkinut paljonkin käsityöläisten tekemiä juttuja ja olen itse ommellut paljon verhoja, tyynynpäällisiä ja sekä vaatteita lapsilleni. Monta haavetta on vielä toteuttamatta ja taitoa opettelematta. On oikeastaan aika ihanaa, kun löytää aina uudelleen ja uudelleen uusia juttuja mitä haluaa kokeilla. Pari kurssia onkin jo katsottuna valmiiksi. Ja muutama joululahjaidis olisi työlistalla. Ainakin näitä kuvissa esiintyviä hopeakoruja haluan valmistaa vielä monella eri tekniikalla lisää.


Oletko sinä käsityöläinen ? Tai mitä kädentaitoja haluaisit oppia ? Kerro ihmeessä, sillä tiedä vaikka saisimme kaikki kipinän uuden harrastuksen aloittamiseen !


Täältä pääset suorinta tietä katsomaan muiden haasteeseen lähteneiden bloggareiden postauksia aiheesta :

Talosta koti : Ajatuksia ompelukoneen ääreltä  
Valkoinen Harmaja :  Näkökulma käsityöläisyyteen
Sateenkaaria ja Serpentiiniä : Uusi identiteetti 
Ex-minimalist : Käsillä tehtyä

Mukavaa tiistai-iltaa <3

/ Tanja


 ( Postaukseen lainattu kuvia bloggaajien luvalla )

Lazy Lördag

12.11.2016


Moikka moi ! Meillä on ollut todella kaunis pakkaspäivä. Lunta ei ole vielä kovinkaan paljoa, mutta ihanasti on maailma valoistunut jo pienelläkin määrällä. Ihan pakko oli tarttua kameraan ja tehdä retki niin rantaan, kuin kotivaaraankin. En ole ehtinyt mukaan koko talven tuloon, vaan piti kaivella hieman kaappeja, että kaikki talvitamineet löytyivät. Ihmeen pitkälle meni talven tulo meidän leveysasteilla. 

Reippailun jälkeen laitoin kynttilän palamaan ja päätin selailla Kinfolkin kirjan kannesta kanteen, sillä edellisestä kerrasta on jo lähes vuosi aikaa. Tämä on jännä kirja, aina löytyy jotain uutta katsomista. Löysin muuten tuosta naapurimaan puolelta näitä punaisia Eucalyptuksen oksia ja melko kivaltahan ne näyttävät kynttilän valossa. Taitaa pelkällä värillä olla jo sellainen vaikutus, että rupesi joulu hiipimään mieleen ...

Leppoisaa iltaa kaikille <3 Seuraavaksi palaillaan pienen sisustusbloggaajaporukkamme keksimillä haasteilla. Vuorossa on minun kuukauteni koontipostaus.

/ Tanja

Missä sitä ollaan oltu...

10.11.2016

No, sitä ollaan oltu humputtelemassa Helsingissä. Pohjoisen jengillä lensimme isolle kirkolle jo perjantaina nauttimaan pääkaupungin sykkeestä shoppailun ja yhdessäolon merkeissä. Lauantain Indiedays Blogger's Inspiration Day ja Indiedays Blog Awards saivat muutkin bloggaajat sankoin joukoin liikkeelle. Inspiroiduimme Konepaja Brunon tehdasmiljöössä oikein urakalla. Loistavaa seuraa, hyvää ruokaa ja juomaa, mielenkiintoisia näytteilleasettajia ja paljon iloisia ihmisiä. Mitäpä sitä muuta reissulta toivookaan. Pitemmittä puheitta, tässä kuvasatoa lauantain hippaloista.

 


Kaunis kiitos rakkaat matkaseuralaiseni At Homen Jaana, Luumuttaren Sanna ja My Lifen Jaana sekä kaikki ihanat bloggaajat, joiden kanssa sain taas viettää helmihetkiä <3  Kiitos myös Indiedaysille kutsusta ! Pohjoinen kiittää ja kuittaa.

Lämmöllä, Tanja


Kuvat 1-3, 7-8  : Ville Malja Photography  , Kuvat 10-11 : Emma Tähkäpää
 

IDIS & INTERIÖÖRI © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger