Merkityksellinen kohtaaminen

6.3.2016

Tänään piti kirjoittaa täysin eri aiheesta. Oli valmiina hyvä suunnitelma. Oli kuvat ja teksti päässä, kunhan vain rupean kirjoittamaan. Ei pysty, ei kykene. Tänään ei ole sen aiheen aika. Ensin on kirjoitettava jostain muusta, joka sekin kyllä liittyy suunniteltuun aiheeseen. Nyt on kerrottava tarina merkityksellisestä kohtaamisesta parin viikon takaa. Tapaamisesta, jonka vuoksi tänään on "jokeen tuijottelu" -päivä. Päivä, jolloin tehdään sitä mikä tuntuu juuri nyt parhaimmalta.


Reissasin pari viikkoa sitten etelään työn merkeissä. Agendana edustamani yrityksen työnjohtajapäivät eli vilkasta keskustelua, vertaistukea, katse tulevaisuuteen ja niin edelleen. Yhtenä ohjelmanumerona ulkopuolinen luennoitsija Minna Marsh, mentaalivalmentaja. Tuossa kohtaa valmiiksi antoisa päivä muuttui entistä mielenkiintoisemmaksi. Wau, tällaista olen jo kauan toivonut tulevan eteeni! Minna on itseoppinut mentaalivalmentaja, joka työssään auttaa yritysihmisiä, myyjiä, kasvatuksen parissa työskenteleviä, insinöörejä, huippu-urheilijoita ja ketä kulloinkin. Skaala on laaja, kuten asiakkaiden  ikähaitarikin. Paljon muuta en hänen historiastaan muistakaan, sillä minun huomioni keskittyi Minnan puheeseen ihmisen omasta heräämisestä, omasta halusta muuttaa elämä sellaiseksi kuin itse haluaa. Asenne. Stressi ja paineensietokyky. Pakkopulla ja mielen hallinta. Mielikuvaharjoittelu ja tavoitteet. Epäonnistuminen ja onnistuminen. Monen monta aihetta ja ajatusta, joilla kaikilla sama tavoite: Vapautuminen omaksi itseksi.

Ja sitten se pysäyttävin lause : 

"Vasta kun elämä alkaa esittää kysymyksiä pistooli ohimolle painettuna, päästään lähemmäs oman minän todellisia toiveita ja haluja. Pakon edessä verukkeet vähenevät " -Juha Siro

I know, ajattelin. Tein itse ison elämänmuutoksen muutama vuosi sitten vaihtaessani ammattia. Ison ja ison, mutta siinä hetkessä hemmetin merkityksellisen. Olin tilanteessa, jossa pistooli oli ohimolla. Takaraivossa ääretön pelko elämän loppumisesta ja päässä ajatus: tässäkö tämä oli. Olin onnekas, elämä ei ollut tässä. Mutta tässä oleva elämä ei ollut se minkä halusin. Yhden yön mietinnän jälkeen hyppäsin ja se kannatti. Minnan luentoa kuunnellessani ajattelin kuinka perhanan rohkea olinkaan. Wau, osaan jo hiljalleen olla ylpeä itsestäni ja valinnoistani ja puskea eteenpäin, vaikka latistajia ja nilkkaan potkijoita tässä tekniikan maailmassa riittää. Siinä liki seitsemänkymmenen miehen joukossa istuessani ajattelin, että kiitos te kampittajat. En olisi tässä ilman teitä. En istuisi tässä joukossa maan ainoana naistyönjohtajana juuri tällä alalla. Ehdin myös ajatella mitä ajatuksia luento kunkin päässä synnyttäisi. Arvatenkin joku haukottelee, voi elämä mitä mambo jamboa. Yksi kaveri takarivistä jo heräteltiinkin, mutta valtaosa istui tattina  hiljaa kuunnellen. Luennon päätteeksi annan mielessäni kymmenen pistettä ja papukaijamerkin miehelle, joka käveli suoraan Minnan luo kysymään mistä kirjojasi voi ostaa. Hienoa. Ainakin yksi herännyt. Ennen kuin huomaankaan, kävelen itse tuon mystisen naisen pakeille. Seuraavan parin minuutin aikana kerron itsestäni enemmän kuin ehkä koskaan näin lyhyessä ajassa. Päätämme jatkaa keskustelua kahvittelun merkeissä.


Ja siinä me sitten istumme asemalla laukut pöydän vieressä. Kotimatka edessä molemmilla. Takki hieman tyhjänäkin päivien tohinasta. Me emme puhu työstämme, emme elämän muuttamisesta tai mentaalisesta herätyksestä. Puhumme jonnin joutavia. Puhumme ja kuuntelemme. Tajuan kristallin kirkkaasti, että minun matkani on vasta alussa. Vain yksi muutos on tehty, jäljellä vielä monen monta. Voimavarat ovat riittäneet vasta tähän yhteen muutokseen, mutta sydän on tehnyt jo kauan työtä seuraavien eteen. Pää ei ole ehtinyt perässä.  Mentaaliherätys nro 2 tapahtuu juuri siinä kahvilassa ihan omassa päässä. Ajattelen kuinka hienoa onkaan tavata juuri hänet, juuri tänään ja vaikka emme koskaan enää tapaisikaan, on hän omalta osaltaan potkinut minua taas eteenpäin. Mielenkiintoinen ihminen, mielenkiintoinen tapaaminen. Ei sitä aamulla tiedä mistä voi itsensä illalla löytää. Kentällä vedän laukkua perässäni ja vannon, että pakkia en laita päälle vaikka mitä tulisi vastaan.

Tänä aamuna aloitin lukemaan Minna Marshin kirjaa "Mentaaliherätys; opas henkiseen kuntoiluun". Oli ihan must tilata kirja ja perehtyä siihen ajan kanssa. Takana on haastava ja raskaskin työviikko ja aivan tämä maallinenkin herääminen oli voimien ponnistus tänään. Mielen oli vallanut huomattavasti useampi negatiivinen ajatus, kuin positiivinen. Siksi päätänkin ottaa rennosti, ilman "pakkoa" tehdä mitään muuta. Annan itselleni lomaa omista aivoistani. Sivu sivulta ahmin kirjaa ja toivon löytäväni uusia eväitä ja motivaattoreita omalle tielleni. Lukemisen katkaisee tekstarin piippaus. Siellä on viesti Minnalta ... hymyilen itsekseni. Hän haluaa minun apuani. On tämä hassua tämä elämä. Emme voi koskaan tietää mitä eteen tuodaan ja hyvä niin. Kohtalon oikkuja. Vai mitä lie, mutta unohdetaan se "sitten kun " elämä, sillä kukaan ei oikeasti tiedä kuinka kauan aikaa on.


Sinä siellä ... oletko istahtanut pitkään aikaan miettimään minne olet matkalla ? Oletko sillä tiellä, jonka olet itse valinnut vai kuljetko pakon edessä valittua kunttapolkua ? Onko oikeasti pakko muuta kuin kuolla ? Onko elämässäsi enemmän tsemppareita vai kampittajia? Miten voit tehdä itsesi onnellisemmaksi ihan tässä elämässä ? Isoja kysymyksiä, mutta loppujen lopuksi kovin yksinkertaisia. Monesti tiedämme ihan itse oikean vastauksen, mutta joskus tarvitsemme jonkun potkaisemaan persuuksille ja herättämään meidät. Nyt potkin itseni suihkuun, jottei ihan mambo jamboksi mene ....

Hyvää päivää juuri sinulle <3

26 kommenttia :

  1. Wau!! Olipas ihana kirjoitus ja olen TODELLAKIN miettinyt ja paljon viime aikoina mikä on se mun juttu! Just sanoin siskolle, että käyn läpi jotain murrosvaihetta, jossa kovaa etsin sitä omaa juttua ja mitä haluan elämältäni!! Täysin selkeää visiota ei ole, mutta siellä täällä ideoita, palasia ja ajatuksia. Nyt vaan pitää istua joku päivä alas ja laittaa ne ylös!!

    Ihana teksti! Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiiiiitos <3 Ensin jopa pelotti painaa "julkaise" nappia, sitten ajattelin, että wottöhel....

      Ja hei nainen, tiedätkös...asioiden paperille laittaminen toimii! Itselleen on kuule äärettömän vaikea valehdella kun ne oikeat asiat täytyy kirjoittaa paperille! Olen testannut. Ihanaa kun siekin olet oikeasti pysähtynyt funtsimaan omaa tietä...se ei ole aina helppoa tuo funtsiminenkaan, mutta muuten ei tule tulosta. Mikään ei muutu jos polkee paikallaan. Jopa virheaskelkin on parempi kuin pelko liikahtaa ollenkaan ! Ja sie löydät sen oman jutskan, olen varma :)

      Kivaa söndaagia S <3

      Poista
  2. Sinä ihana ihminen ♥ Mä kuljen onneksi tällä hetkellä itse valitsemaani polkua, pää pystyssä ja ylpeänä. Ylpeänä siitä, että uskalsin hypätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä juuri sieki olit kovasti mielessä tätä kirjoittaessa <3

      Hienoa Jossu kun olet hypännyt! Ja mitä tapahtuikaan...alastulon pohja ei ehkä ollut superlonia, muttet karahtanut kivillekään, vaan matka jatkuu! Peukku sulle !!!

      Ihanaa sunnuntaita <3 Tänään mie soitan sulle...

      Poista
  3. Loistava postaus, hienosti kirjoitettu ja hienoja hetkiä! Mulla ei ole juuri nyt sellaista fiilistä, että pitäisi hypätä pois nykyisestä "oravanpyörästä" ja välillä mietin, pitäisikö olla... kun oikeastaan kaikilla muilla tuntuu jokin tuollainen haave olevan. Mutta toisaalta olen ehkä tehnyt niitä hyppyjä aiemmin, ja voihan niitä vielä olla monen monta edessäkin. Nyt kuitenkin hyppimään jumppatunnille, ihanaa sunnuntain jatkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin...onko hyppäämisestä tullut jo trendi...? Mutta ikävän moni siinä ikävässä rumbassa tamplaa uskaltamatta lähteä eteenpäin ja omille poluille. Liian monta "pakkoa" pitää meitä kiinni vanhassa. Ja ne ärsyttävät pakot kuuluvat meidän kaikkien elämään useimmiten, dääm :(

      Täytyy tehdä kuten itsestä kulloinkin tuntuu. Hauskoja hyppelyjä sulle sinne jumppaan :D Hyvät sunnuntai-illat sinnekin <3

      Poista
  4. Uskot varmaan, että teksti kolahti.. Taitaa olla pakko hommata tuo kirja käsiini.

    Hienosti kirjoitit ja mun mieltä todellakin lämmitti tuo sun ja Minnan kohtaaminen, joka oli varmaan ennaltaä määrätty. Ihan meni kylmät väreet..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon Annukkaiseni <3 Olen absolut samaa mieltä, että ennalta määrättyä oli...todellakin! Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa :) Vaikka joskus epäilyttää...

      Poista
  5. Wow, niin upea postaus, kiitos <3 Samoja teemoja täälläkin pyöritellään, aina uudelleen ja uudelleen, on niin tärkeää elää juuri itsensä näköistä elämää ja sitä ei kyllä määrittele kukaan muu kuin sinä itse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna <3

      Nimenomaan! Oman näköinen elämä syntyy omilla päätöksillä. Voimme syyttää päätöksistä ja päättämättä jättämisistä vaikka ketä, mutta loppujen lopuksi kaikki lähtee itsestä. Täytyy vaan uskaltaa...ja sitä rohkeuttaa saa välillä kaivella esiin aika lujaa. Meidät suomalaiset on taidettu ohjelmoida pysymään tutussa ja turvallisessa...?

      Poista
  6. Osui ja upposi, tuntuu todellakin siltä kuin olisi koko aikuiselämän ollut ase ohimolla. Jos tietäisin, minne pakenisin pakkoja yms., niin kyllä viipottaisin jo menemään. Ehkäpä viipotan sitten, jos ja kun jossain vaiheessa lamppu syttyy. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskaan ei ole liian myöhäistä...paitsi sitten kun sydänkäyrä on suora ! Tsemppiä etsintään, ihan varmasti lamppu syttyy sielläkin ! Halit sinne <3

      Poista
  7. Monta tuttua pohdintaa ja osaksi haen vielä omaa tietä, mutta sydämen ääntä kuunnellen koko ajan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka paljon helpompaa olisi jos päätökset voisi tehdä useammin sydämellä...liian monta "pakkoa" ohjaa kuitenkin meitä. Mutta jos edes välillä voi hypätä ja valita toinen polku, niin onhan sekin jotain <3

      Poista
  8. o/ täällä myös yksi, joka miettii uutta suuntaa, uusia kokemuksia ja uusia elämyksiä. Miehellä on onneksi samat pohdinnat omasta suunnastaan, mutta ettei nyt tulisi väärinymmärryksiä, niin yhdessä pohdimme yhteistä suuntaa. Mitä, mihin, milloin ja missä. Ihana kirjoitus! Höpsitään tästä enemmän pian! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan varmasti höpsitään ja hyvinkin pian <3

      Kerrohan sitten tarkemmin teidän suunnitelmat...tosin taidan isoimman pläänin jo tietääkin <3 Pus ja halit!

      Poista
  9. Ihana kirjoitus! Kiitos! Itse tein elämässäni suuren muutoksen reilu kolme vuotta sitten, hyppäsin aivan uuden työn pariin ja lähdin kouluttautumaan. Ja, tämä kaikki sen jälkeen kun olin kokonut päivän, oliko elämä tässä. Selviydyin, nyt tämä muutos jonka tein tapahtuuneen jälkeen on tuntunut oikealta. Ja, elämän suunta näyttänyt mukavammalta. On uskallettava ottaa myös riskejä, jotta näkee tulevaisuuden/päivän/elämän aurinkoisimmin silmin! Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta ! Mutta pitääkö ihmisen tajuta moni asia vasta sitten kun vakava sairaus painaa sitä liipaisinta ohimolla? Sinnikot suomalaiset, taipuvat vasta luodin pelossa hah :D
      Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan !

      Mukavaa viikkoa sinnekin <3

      Poista
  10. Ihana postaus! Se on juuri tämä ikä, joka saa miettimään juuri kaikkea tätä kirjoittamaasi :) Ihanaa alkavaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä ikä, höpönlöpö <3 Paras ikä just nyt !

      Kivaa viikkoa sinnekin <3

      Poista
  11. Todella mielenkiintoinen ja hyvä postaus! Aika ajoin on jokaisen hyvä pysähtyä näitä miettimään. Täydet pisteet sulle rohkeudesta!<3 Kiitos kirjavinkistä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina <3

      Noista tuskan hetkistä on jo vuosia aikaa, mutta ehkä nyt vasta uskallan oikeasti sanoa ääneen kuinka kuolemanpelko kasvaimen löytyessä sai todellakin ajatukset kääntymään. Ilman sitä hirveää kokemusta en olisi tässä ja näin, enkä olisi varmaankaan matkalla sinne minne toivon mukaan joskus pääsen. Kaipa tässä jokainen välillä eksyy polulta, mutta jos edes etuperin olisi matkaansa kulkemassa, niin hyvä niin :)

      Kirja lähes läpi luettu <3

      Poista
  12. Ou vau! Niin mielenkiintoista ja tuollaista kaipaisi. Joskus tuntuu, että sitä on itse itsensä nilkkaanpotkija ja kampittaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopas muuta ! Monesti omien korvien välissä on niitä pahimpia lukkoja... Kaikinpuolin mielenkiintoinen aihe !

      Poista
  13. Hieno kirjoitus ❤️ Itse olen astunut samalle tielle parisen vuotta sitten ja matka jatkuu 😊 Onnea ja uskoa tulevaan!

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit kommentin !
Thanks for your comments !
Tack för din kommentar !

Kiitos kun jätit viestin! || Thanks for your comments!

 

IDIS & INTERIÖÖRI © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger