Rakastan syksyä; pimeneviä iltoja ja kynttilöiden comebackia. Lupaa käpertyä viltin alle syysviiman ja -sateen piiskoessa ikkunaan. Tykkään jopa niistä sateista, mutta rajansa kaikella. Viime viikon monta päivää jatkuneet ikävät kelit melkein jo ottivat niskalenkin ja kesän kaipaus oli hillitön. Mutta kuten muissakin asioissa, niin asenne auttaa tähänkin. Päätin, että nyt fiilistelen syksyä parhaani mukaan, enkä anna masiksen hiipiä meille. Ei ei, muuten syksystä tulee aivan liian pitkä.
Syysiltoina olen satsannut perheen kanssa herkullisiin iltapaloihin. Nauttinut jogurttimyslini uusista keramiikkakulhoista lempilusikallani ja värittänyt kotia tämän hetken lempiväreillä. Kaikki murretut sävyt iskevät ja kaikki ei-niin-symmetrinen muotoilu on in. Olen ihastunut uudelleen 80-luvun keramiikkaan ja Pentikiltä bongasin nämä kulhot, joista tulee mieleen nuoruus ja opiskelija-asuntoni ensiastiat. Asuntomessuilla rakastuin rosoiseen keramiikkaan niin, että viimeistään seuraavalla Helsingin reissulla on haettava kotiin muutama kuppipari. Kuvassa taempana olevat astiat ovat Tuias- nimisen yrityksen ( klik ) keramiikkaa. Etualan mukit ovat käsittääkseni Kotolan toisen sisustajan Eeva Takkusen käsialaa. Nämä Kotolaa kaunistaneet astiat veivät sydämeni täysillä. Se, että käsintehtyjen astioiden takana on aito ja ehta kotimainen käsityöläinen edesauttaa ihastumistani näihin astioihin entisestään.
Vieläkö muistatte AKK:n ( klik ) ? Täytyy tehdä tunnustus ... repsahdus on tapahtunut. Minut on todistetusti bongattu myös syksyn koristetyynyvalikoiman läheisyydestä ilman valvontaa. Siitä ei hyvää seuraa. Vai seuraako ? Riippuu varmaan keneltä kysytään. Terapiaa siskot, terapiaa ja mielellään heti kiitos :)
/ Tanja
