Yksi tärkeimmistä sisustussuunnitelmista ever

28.10.2017

On ihanaa suunnitella sisustus ihan uuteen ja tyhjään tilaan. Tila on kuin valkoinen paperi, joka odottaa ensimmäisiä siveltimenvetoja herätäkseen henkiin. Sain tyttäreni kanssa niin mieluisan "toimeksiannon", että olemme ihan innoissamme miettineet näitä siveltimenvetoja jo muutaman viikon ajan. Äitini muuttaa uuteen hoivakotiin ensi viikolla ja yhteen ääneen isän kanssa totesimme, että  nyt Äidin kodin sisustus uusitaan siinä samalla. Toki rakkaita ja tuttuja elementtejä säilyttäen, mutta esimerkiksi tekstiilit laitetaan kokonaan uusiksi ja joitakin kalusteitakin uusitaan. Isäni antoi meille vapaat kädet suunnitteluun.






Hoivakodin huone on kooltaan 20 neliöä. Seinäpinnat ovat valkoiset ja kiinteät vaatekaapistot tummaa, hieman eläväpintaista puuta. Tämä hyvä, sillä osa äidin kalusteista on juuri tummahkoa puuta, joten ne tulevat sopimaan sinne hyvin. Vaatekaapit ovat ainoastaan 40 cm syvyiset ja ne tulevat täyttymään vaatteista ja petivaatteista. Pienemmille tavaroille hankimme Ikeasta valkoisen Hemnes-lipaston. Valkoinen lipasto raikastaa kalustusta kivasti. Tekstiilien  värimaailma on Äidin lempiväreistä koostuvaa eli vaalean pellavaista ja viininpunaisen sekä lilan sävyistä. Ihana juttu, että ne ovat myös trendivärejä, joten valikoimaa on hyvin tarjolla. Ylemmän kuvan sävymaailma on kutakuinkin yksi yhteen tulevien tekstiilien kanssa.

Hoivakodissa asuvan vanhuksen sisustusta suunnitellessa täytyy funtsia moniakin asioita. Ensiksikin sitä, että huoneessa pystyy liikkumaan väljästi ja turvallisesti. Äitini kävelee ilman apuvälineitä, mutta esimerkiksi maton valinnassa huomioimme madaltuneen askeleen. Hankinnassa on ohut ja hyvin paikallaan pysyvä matto, jotta kompastumisen vaaraa ei ainakaan maton osalta tule. Uudessa kodissa pyykki pestään paikan päällä ja hankimme Äidille useammat saman sävyiset petivaatteet, jotta henkilökunta voi pestä niitä isommankin satsin kerralla. Oikein kirkkaat värit kun vaatisivat omat pesunsa. Ostimme täkkipusseja, joissa on alareunassa joko vetoketju tai napitus, jotta täkki pysyisi paremmin paikoillaan. Kaikki koristetyynynpäälliset ovat pestäviä ja myös sängynpeitto on helppohoitoista materiaalia.







Äidin kodissa on hyvä kiinteä yleisvalaistus, mutta pöydän päälle hankimme vielä jonkun kivan valaisimen. Kuvan Laurel-valaisin olisi hyvä vaihtoehto ja sen kultainen yksityiskohta voisi toistua Hemnes-lipastoon vaihdettavissa kullan värisissä vetimissä. Kuten aina, sen viimeisen silauksen kotiin tuovat omat rakkaat valokuvat, äidin omat käsityöt ja ympärillä olevat ihmiset. Ihana juttu, että hoivakodissa asuu jo monta Äidin tuttua. Pienempi yksikkö on muistisairaalle se paras vaihtoehto ja me odotamme muuttoa innoissamme. Toivottavasti Äiti tuntee olonsa kotoisaksi ja pitää myös uuden kodin tunnelmasta. Se on syvällä rakkaudella tehty <3

Ihanaa lauantai-iltaa rakkaat lukijat ! Me lähdemme ystävien luo istumaan iltaa eli luvassa on naurua ja hyvää oloa <3

/ Tanja

Kuvankäsittely - ok vai onko mennyt överiksi ?

22.10.2017



Eilisellä metsälenkillä tulin pohtineeksi kuvankäsittelyä ja päätin kirjoitella siitä myös blogiin. Olen lapsesta asti rakastanut valokuvia. Vanhanajan paperikuvia ei voita mielestäni mikään, eikä varsinkaan niitä mustavalkoisia paksulle paperille kehitettyjä kuvia. Eihän siitä niin kauaa ole, kun omassa lapsuuskodissa oltiin innoissaan värikuvista, jotka sittemmin ovat alkaneet haalistua. Vanhoja kuvia olen hiljalleen skannannut talteen, jotta jälkipolvet voivat niitä katsella vielä jatkossakin. Valitettavasti digiaikana kuvia ei tule teetettyä paperikuviksi tarpeeksi usein, joten jälkipolvet todennäköisesti tulevat ihailemaan kuvia ainakin osittain muistitikuilta. Mutta nyt asiaan.




Olen viime aikoina katsellut paljon erilaisia ammattilaisten ottamia valokuvia ja laittanut merkille, että kuvankäsittely on todella isossa roolissa nykyään. Toki digiaika on tuonut tullessaan paljon hyviäkin mahdollisuuksia kuvien käsittelyyn, mutta onko jossain mielessä menty jo liiallisuuksiin ? Vaikka huokailenkin usein kuvien kauneutta, niin silti mietin miltä esimerkiksi jokin luontokuva olisi näyttänyt ilman käsittelyä. Suomen luonto ja sen värit ovat niin kauniita, että onko kuvia tarpeen käsitellä kovin hurjasti ? Toki taide on asia erikseen.




Olen itsekin käsitellyt ottamiani kuvia, mutta omilla taidoillani se on ollut lähinnä kirkkauden säätöä ja muuta pienempää korjausta. Uusi kuvankäsittelyohjelma on ladattuna koneelle, mutta vielä en ole sen saloihin ehtinyt tutustua. Osittain luulen sen johtuvan ajanpuutteen lisäksi myös siitä, että en halua liikoja käsitellä kuvia. Ymmärrän, että ammattilaisille se on arkipäivää ja nälkä varmasti kasvaa syödessä. Toki nykypäivän kilpailussa ja kehityksessä on pysyttävä mukana. Mutta eikö valokuvaajan taidoilla saa upeaa kuvaa aikaiseksi ilman kovin suurta käsittelyäkin? Onko tarve käsittelylle lopulta tullut kuvien katsojien vaatimuksista vai onko kyseessä vaan tämän ajan suuntaus ? Valokuvien katsominen ja arviointi on aina toki subjektiivinen kokemus, kuten kuvakin on aina ottajansa tulkinta maisemasta. Tarkoitukseni ei olekaan arvostella ketään ja kenenkään kuvia, vaan pohtia asiaa tavallisen harrastajan näkökulmasta.

Instagramin maailmassa olen törmännyt toinen toistaan upeampiin luontokuviin ja miettinyt, että onko kilpailu jo niin kovaa, että kuvankäsittelyssä mennään ihan överiksi ? Aina pitää olla hienompaa ja upeampaa ? Mutta kärsiikö aitous jo liiaksi ?





Mitä mieltä sinä olet ? Tuletko miettineeksi kuvia katsellessa kuinka paljon kuvia on käsitelty ? Kärsiikö aitous sinun mielestäsi liiaksi ?

Tämän postauksen kuvat ovat täysin käsittelemättömiä räpsyjä Aavasaksalta ja sen varmaan huomaakin, mutta so what. Meillä ei ole vielä lunta, mutta pakkasyöt ja kuura ovat maalanneet luonnon aika upeaksi. Aurinko on paistellut jo parina päivänä. Ei voi kelejä moittia.

Lekoisaa sunnuntaita kaikille. Mie kääriydyn viltin mutkaan lukemaan kirjaa. Parasta just nyt <3

/ Tanja

Se on täällä nyt !

21.10.2017




Lauantai-iltaa pohjoisesta! Minusta jokainen vuodenaika tulee ajallaan ja jokaiseen vuodenaikaan liittyy vahvasti joitakin juttuja, joita ei vaan voi harrastaa muulloin. Syksyyn kuuluu hyggeily ja pehmoiset viltit. Villasukat kaivetaan esiin ja viimeistään lokakuun lopulla aletaan fiilistellä joulujuttujen kanssa. Silloin saapuu myös glögihetkien aika !  Kynttilä palamaan, hyvää luettavaa ja kuumaa glögiä lempimukista. Oma tärkeä hetki. Glögi maistui aivan taivaalliselta pitkästä aikaa. Illan mittaan saattaa lämmetä toinenkin mukillinen, sillä pää on saatu nyt auki. Sitten vaan viettämään lördagsmysia perheen kanssa.

Lämpöistä iltaa teillekin, ottakaa rakkaat kainaloon <3

/ Tanja

Euron kirppislöytö

19.10.2017



Vanha kirppishaukan vinkkihän on pitää silmät avoinna sen sekaisimmankin pöydän kohdalla. Onneksi käännyin takaisin, kun kierrätyskeskuksen yhdeltä pöydältä pilkisti jotain kultaista. Tarjotinläjän alta paljastui aivan loistava löytö, Kaymetin tarjotinta muistuttava alunen ! Olen haaveillut Kaymetin version hankinnasta, mutta aina on visuus iskenyt. Nyt ei hinta itkettänyt kuin ilosta, sillä tarjotin maksoi 10 kruunua eli euron verran. Ensimmäistä kertaa piipahdin naapurimaan kierrätyksessä ja heti tärppäsi. Tarjotin sopii kivasti toisen kirpputorilöydön eli uuden karhean Marimekon vaasin seuraksi. Sen hiffasin kesällä Facebookin kirpputorilta kolmasosan hinnalla mitä uusi kustantaa. Muistakaa siis olla A) nopeita B) uteliaita, sillä hyvät löydöt bongaa yleensä joku muukin jos et toimi ripeästi.




Tällaiset arvaamattomat ja etsimättömät löydöt ovat kyllä parhaita.
Onkos teitä lykästänyt kirppareilla viime aikoina ?

/ Tanja

Ihan Super postia !

17.10.2017



Tiedättekö sen ihanan tunteen, kun jokin kaunis ele saa leveän hymyn huulille ja silmäkulman kostumaan? Sydämessä tuntuu lämpöä, joka lämmittää vähintäänkin yhtä tehokkaasti kuin tutut villasukat. Hymyilet itseksesi pitkään ja mietit, että kyllä maailmassa on onneksi jäljellä paljon sitä hyvyyttäkin.

Mie hymyilin eilen ja leveästi. Sain niin mieleistä postia Annikalta ( klik ), että kyynel vierähti poskelle. Teit päivästäni ihan kympin viestilläsi. Olen ihaillut tätä kaunista kalenteria ja olin sitä jo tilaamassa, kun elämä heitti pieniä kiviä paljaiden jalkojen alle. Niinhän elämällä on tapana välillä tehdä. Kalenterikin unohtui kaiken häslingin keskellä, mutta sepäs saapui mulle eilen kotiin kera ihanan tsemppiviestin " Olet huippu". Eikä Annika unohtanut urheaa pientä ystäväänikään, vaan hän sai oman "Olet Super" -korttinsa. Pieni ele, iso merkitys <3




Kalenteri on I H A N  S U P E R  ja niin kovin mieleinen. Kiitos <3


Muistetaan aina välillä yllättää kivalla eleellä meidän ystäviä ja läheisiä, eiköstä joo !

/ Tanja

Ruokailutilan uusi valontuoja

14.10.2017

Terveisiä syyslomalaisen "työpisteeltä". Yöpaita tiukasti päällä, hiukset vähintäänkin takussa ja iiiiiso kuppi kuumaa teetä tietsikan vierellä. Näin sitä ollaan päästy lomamoodiin vähintäänkin shokeeraavan aloituksen myötä. Meidän loma nimittäin alkoi jo päivää aiemmin sairaalan ensiavun kautta kiertäen. Tikit tikattu, kipulääkkeet noudettu ja kaikki ok. Voi näitä touhukkaita poikalapsia. Pitävät äidin aktiivisesta sydäntoiminnasta tiiviisti huolta toistuvilla "pulssit kattoon"- testeillä.




Tässä aamupalalla istuskellessa huomasin, että ruokailutilan uusi valontuoja on jäänyt blogissa esittelemättä. Toki se on kuvissa vilahdellut. Aiempi valaisin eli Octo ei valitettavasti koskaan pystynyt antamaan riittävää valoa tähän tilaan, vaikka kaunis valaisin onkin. Pitkään katselimme muita vaihtoehtoja, kunnes viimein jokin nappasi oikein kunnolla. Monika Mulderin Pholcille suunnittelema Mobil 100 valaisin vei sydämen. Se on tarpeeksi iso ruokailutilaamme, jossa on normaalia korkeampi huonekorkeus. Silti se on siro ja sen viisi valonlähdettä riittävät tuomaan tarvittavan valon. Ostin valkoisen valon hehkut, jotta pallot eivät ainakaan kellertäisi. Tosin pallukoiden lasi on puhtaanvalkoinen, joten tuskin lämpimämpikään hehku tekisi niistä kellertäviä. Musta runko antaa lisäksi tarvittavaa kontrastia tilaan olematta silti liian raskas.





Pholcilta löytyy useampikin upea valaisin ja tämän valaisimen seinäversio olisi ihan nappi meidän uudistuneeseen kuistiin. Eikö pian saakin jo kirjoittaa Joulupukille ?!?

Iloa ja valoa viikonloppuunne <3

/ Tanja

Lokakuun suosikit

12.10.2017





Aamu-muki | Gloria-kynttilänjalka | Mantis lattiavalaisin | The Moor-matto | Catch-nojatuoli | Farrow & Ball Shaded White



 Syksyistä torstaita pohjoisesta! Ensilumi on satanut eilen maahan Levin suunnalla, mutta meillä kaikki märkä tulee taivaalta vielä vetenä. Tällaisena päivänä on ihan hyvä fiilistellä kaikilla syksyisillä asioilla. Blogissa starttasi uusi kuukausittainen postaus " On my Fav list", johon kokoan omalla suosikkilistallani olevia juttuja. Lokakuun suosikeista löytyy murrettuja sävyjä ja hyggeilyyn sopivia elementtejä. Mikäpä olisi mukavampaa, kuin istuskella Andtraditionin ihanan sympaattisessa Catch-nojatuolissa, jonka nimi voisi mielestäni olla syli. Käsinojat kun tuntuvat vetävän istujaa puoleensa, kuin ojennetut kädet. Nojatuolissa lekottelevan kädessä olisi kirja, jota voisi lukea Mantisin haavevalaisimen valossa teetä siemaillen. Teekin maistuisi varmaan paremmalta pilkullisesta Aamu-mukista. Lisätunnelmaa toisi Gloria-kynttilänjalka, joka on keikkunut suosikkilistallani jo pitkään. Hyggeilyhuoneen seinissä voisi olla utuista beigen sävyä, jota kollaasissa tarjoilee Farrow & Ballin Shaded White-sävy. Keräsin kollaasiin myös Andtraditionin hauskan maton, jonka uusi ja erilainen muoto näyttää todella kivalta.

Löytyyykö näistä jokin sinun suosikkisi? Saatko sinä inspiraatiota sisustukseesi syyskauden sävyistä?

/ Tanja

Takahuoneesta saa parhaimmat oksat

4.10.2017



Moikka moi ! Tiedättekö tunteen, kun sitä haluaisi jotain erilaista ... mutta ei tiedä tismalleen, että mitä. Tietää kyllä mitä ei halua. Minulle kävi juuri niin, kun piipahdin lähikaupungin kukkakaupassa alkuviikosta. Jotain kivaa halutti maljakkoon, kun viime perjantaina jäi se vakio perjantaikimppukin hakematta. No, silloin kun ei tiedä mitä se " jokin " olisi, niin kannattaa sanoa se ääneen. Silloin nimittäin pääsee takahuoneeseen kurkkaamaan kukkakauppiaan salaista varastoa. Heh, no ei ehkä salaista, mutta ainakin sieltä löytyi sitä mitä ei ollut näkösällä.


Sieltä nimittäin löytyi hauskoja runsuja, joiden nimiä en edes kysynyt. En kuitenkaan muistaisi niitä kotiin asti. Yksi on varmaan jokin kanerva-lajike. Sopivan syksyistä, karua ja erilaista. Juuri sitä mitä lopulta etsin. Ensin ajattelin laittaa kaikki yhdessä samaan maljakkoon, mutta kotona hiffasin, että keltaiset käpymaiset pallukat näyttivät hauskoilta yksinään. Ne päätyivät keittiön tasolle kannuun yhden viljatupsukan kanssa . Loput oksat laitoin pallomaljakkoon olohuoneeseen kera eucalyptusten. Tällaiset oksat ovat siitä kivoja, että ne eivät kuiva niin nopeasti kuin leikkokukat ja ovat kuivatessaankin kauniita. Kiitos Tornion Kukkakeitaan tytöille takahuonetreffeistä <3




Teille kaikille toivottelen kauniita unia <3

/ Tanja
 

IDIS & INTERIÖÖRI © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger