Kuvankäsittely - ok vai onko mennyt överiksi ?

22.10.2017



Eilisellä metsälenkillä tulin pohtineeksi kuvankäsittelyä ja päätin kirjoitella siitä myös blogiin. Olen lapsesta asti rakastanut valokuvia. Vanhanajan paperikuvia ei voita mielestäni mikään, eikä varsinkaan niitä mustavalkoisia paksulle paperille kehitettyjä kuvia. Eihän siitä niin kauaa ole, kun omassa lapsuuskodissa oltiin innoissaan värikuvista, jotka sittemmin ovat alkaneet haalistua. Vanhoja kuvia olen hiljalleen skannannut talteen, jotta jälkipolvet voivat niitä katsella vielä jatkossakin. Valitettavasti digiaikana kuvia ei tule teetettyä paperikuviksi tarpeeksi usein, joten jälkipolvet todennäköisesti tulevat ihailemaan kuvia ainakin osittain muistitikuilta. Mutta nyt asiaan.




Olen viime aikoina katsellut paljon erilaisia ammattilaisten ottamia valokuvia ja laittanut merkille, että kuvankäsittely on todella isossa roolissa nykyään. Toki digiaika on tuonut tullessaan paljon hyviäkin mahdollisuuksia kuvien käsittelyyn, mutta onko jossain mielessä menty jo liiallisuuksiin ? Vaikka huokailenkin usein kuvien kauneutta, niin silti mietin miltä esimerkiksi jokin luontokuva olisi näyttänyt ilman käsittelyä. Suomen luonto ja sen värit ovat niin kauniita, että onko kuvia tarpeen käsitellä kovin hurjasti ? Toki taide on asia erikseen.




Olen itsekin käsitellyt ottamiani kuvia, mutta omilla taidoillani se on ollut lähinnä kirkkauden säätöä ja muuta pienempää korjausta. Uusi kuvankäsittelyohjelma on ladattuna koneelle, mutta vielä en ole sen saloihin ehtinyt tutustua. Osittain luulen sen johtuvan ajanpuutteen lisäksi myös siitä, että en halua liikoja käsitellä kuvia. Ymmärrän, että ammattilaisille se on arkipäivää ja nälkä varmasti kasvaa syödessä. Toki nykypäivän kilpailussa ja kehityksessä on pysyttävä mukana. Mutta eikö valokuvaajan taidoilla saa upeaa kuvaa aikaiseksi ilman kovin suurta käsittelyäkin? Onko tarve käsittelylle lopulta tullut kuvien katsojien vaatimuksista vai onko kyseessä vaan tämän ajan suuntaus ? Valokuvien katsominen ja arviointi on aina toki subjektiivinen kokemus, kuten kuvakin on aina ottajansa tulkinta maisemasta. Tarkoitukseni ei olekaan arvostella ketään ja kenenkään kuvia, vaan pohtia asiaa tavallisen harrastajan näkökulmasta.

Instagramin maailmassa olen törmännyt toinen toistaan upeampiin luontokuviin ja miettinyt, että onko kilpailu jo niin kovaa, että kuvankäsittelyssä mennään ihan överiksi ? Aina pitää olla hienompaa ja upeampaa ? Mutta kärsiikö aitous jo liiaksi ?





Mitä mieltä sinä olet ? Tuletko miettineeksi kuvia katsellessa kuinka paljon kuvia on käsitelty ? Kärsiikö aitous sinun mielestäsi liiaksi ?

Tämän postauksen kuvat ovat täysin käsittelemättömiä räpsyjä Aavasaksalta ja sen varmaan huomaakin, mutta so what. Meillä ei ole vielä lunta, mutta pakkasyöt ja kuura ovat maalanneet luonnon aika upeaksi. Aurinko on paistellut jo parina päivänä. Ei voi kelejä moittia.

Lekoisaa sunnuntaita kaikille. Mie kääriydyn viltin mutkaan lukemaan kirjaa. Parasta just nyt <3

/ Tanja

15 kommenttia :

  1. Siis oon miettinyt aivan samaa ja moneen kertaan! Itse pidän kuvista, joita ei ole käsitelty sen koommin. Mun mielestä se kertoo, että kuvaaja on lahjakas, jos saa otettua kuvan eikä sitä tarvitse jälkikäteen käsitellä hirveästi. Olin just viikonloppuna kuvauskurssilla ja kyllä noilla nykyajan ohjelmilla saa tehtyä vaikka ja mitä! Mä oon sitä mieltä, että jos liikaa käsittelee niin aitous todellakin kärsii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista <3 Kiva, että just sie kommentoit myös, joka olet jo ihan pro! Mutta ymmärsit sen minun pointin tuosta (ehkä epäselvästä) selostuksesta. Toki taide ja ammattilaisten jutut vaatii käsittelyä, ymmärrän sen. Mutta onhan se surullista jos itse valokuvaus jää pimentoon ja kohta on kuvankäsittelyn ammattilaisia kuvien takana :O Itsekin haluan opetella lisää valokuvausta ja kurssille ollaan täälläkin menossa, mutta meinaan jatkossakin puhua aitouden puolesta.

      Poista
  2. Samoja juttuja olen miettinyt. Itse en pahemmin kuviani käsittele, onko taidottomuutta vai mitä? Itse pidän siitä kun kuvat ovat aitoja ja juurikin mainitsemasi luonnonvärit näyttäytyvät aitoina. Mutta, tässäkin jokainen tyylillään!
    Ihanat kuvat olet onnistunut ottamaan! Mukavaa alkavaa vikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, jokainen tyylillään,eikä tämä ole kuin oma mielipiteeni! Kuten tuossa ylempänäkin kirjoitin, niin taide ja ammattilaisten jutut on erikseen, mutta jos valokuvaus ei kohta olekaan valokuvausta, vaan kuvankäsittelyä, niin se on minusta surullista.

      Mukavaa viikkoa sinnekin <3

      Poista
  3. Minäkään en juuri kuvia käsittele. En osaa. Omaa silmää miellyttää luonnollisennäköiset, vähän käsitellyt kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu. Kuvankäsittelyllä saa paljon hienoakin aikaiseksi, mutta jos valita pitäisi, niin aitouden puolesta liputan :)

      Poista
  4. Itselle valokuvaajana kuvankäsittely kuuluu asiaan, toki sitäkin voi tehdä niin monella eri tavalla. Itse käsittelen kuvia siten, että niiden luonnollisuus säilyy, toki joskus kuvaan voi sopia se, että se vedetään överiksi. Toki Suomessakin on niiin kauniita paikkoja ja komeaa luontoa, että eipä niihin paljon filttereitä ja käsittelyä tarvita <3 Tämäkin varmaan on niitä kuuluisia makuasioita, joista ei voi kiistellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtista, että ammattilainenkin kommentoi! Ymmärrän toki, että kuvankäsittely kuuluu asiaan ja on varmasti tullut jäädäkseen. Ja siitäkin olen samaa mieltä, että joskus sopii vetää överiksi. Riippuu ihan mistä on kyse ja mitä tavoitellaan. Se mistä tämä ajatus alun perin lähti kytemään oli eräs valokuvauskisa, jossa on osallistujia laidasta laitaan. Vähän surullisenakin katsoin, että harrastelijoiden upeat kuvat jäävät jalkoihin jos ammattilaisten todella paljon käsitellyt kuvat ovat vallitseva trendi. Jääkö valokuvaus silloin kuvankäsittelyn jalkoihin?

      Ja todellakin, makuasioista ei voi kiistellä. Olen nähnyt paljon upeita käsiteltyjä kuvia ja pitänyt niistäkin.

      Poista
    2. Olen itsekin katsellut surullisena kun esim. Facebookin luontokuvausryhmissä monet todella hienot harrastelijoiden ottamat kuvat jäävät aivan liian vähälle huomiolle :(

      Itse kuulen paljon kuvauskeikoilla myös kommentteja "käsittele miut sitten laihemmaksi/kauniimmaksi jne." mikä miun mielestä on todella surullista :( Miun mielestä kuvankäsittely on parhaimmillaan silloin, kun sillä korostetaan kuvattavan kohteen parhaita puolia :)

      Poista
  5. Samaa olen miettinyt minäkin. Että missä kohtaa menee tosiaan överiksi ja kuvaamisesta ja kuvien julkaisusta tuleekin vähän sellainen kilpavarusteluolo. Että voiko sitä enää instassakaan julkaista ihan niitä omia tavallisia, omilla tavallisilla taidoilla ja tavallisella kameralla otettuja kuviaan. Ja siis tottakai voi, mutta kyllä siitä välillä vähän sellainen vaatimaton olo tulee, että mitäsnääyhtäänketäänkiinnostaa. Eikä tietty tarvitsekaan, mutta jotenkin se liiallisuuksin mennyt käsittely vähän jo alkaa kääntyä itseään vastaan. Tiettyyn rajaan asti kaunista, mutta niinkuin sanoitkin, erityisesti luonto on kaunis ihan sellaisena kuin se on. Ilman käsittelyäkin. Siis ihan näin tavisvinkkelistä. Ammattilaiset ja taide on asia erikseen.

    Koska itse en ole kuvankäsittelyyn suoristuksia, rajauksia ja kirkastuksia lukuunottamatta perehtynyt, eikä varmaan riittäisi mielenkiinto, osaaminen ja aikakaan, käytän mieluusti mun lempparivalokuvaajani mottoa "Kuva otetaan kuvaamalla, eikä käsittelemällä" :).

    Kauniita päiviä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno motto sinun lempparivalokuvaajalla :)

      Minun valokuvaaja idolini on maailmallakin erittäin tunnettu kuvaaja, joka osaa säilyttää aitouden ihan kybällä. Hän on pohjoisen poika, joka kuvaa paljon myös luontoa. Olen vissiin niin henkeen ja vereen luontoihminen, että siinä jos missä haluan aitoa ja ehtaa, en käsittelyllä luotua illuusiota.

      Kauniita päiviä sinnekin <3 Olet ollut mielessä monena päivänä! Meän häätyy rimpautella! Viime kerrasta on ikuisuus

      Poista
  6. Ihan samaa olen miettinyt ja itse olen luonnollisten kuvien ystävä. Vaikka toki satumaiset käsitellyt kuvat ovat myös upeita, enkä tiedä voiko niitä edes verrata vähemmän käsiteltyihin kuviin... Mutta joo itse pyrin kuvaamaan niin, että lopputulos on mahdollisimman lähellä sitä mitä haluan ja käsittelyllä teen vain loppusilauksen. :)

    VastaaPoista
  7. Itse olen miettinyt ihan samaa. Edelleen mun mielestä kauneimpia kuvia on ne ihan aidot, joita ei ole oikeasti käsitelty. Kyllä itsekin välillä tulee kuvia käsiteltyä, mutta ihan jo senkin takia, että kuvaustaidot ei edelleenkään oo ne kaikkean parhaimmat. Toki harjoitusta tämäkin homma vaatii ja ehkä joku päivä siitä joskus pienestäkin käsittelystä voi hiljalleen luopua :)

    VastaaPoista
  8. Kiinnostava aihe ja hyviä kommentteja yllä! Itse käsittelen kuvia, mutta pyrin siihen, ettei tulos olisi aina niin selvä - tai siis että käsittely ei huokuisi kuvista päällimmäisenä vaikka sitä rankasti olisikin tehty. Kuvaan RAWta, ja jo itsessään formaatti pakottaa pieneen käsittelyyn jokaisen kuvan kohdalla.

    Itse käsittelen kuvissa kuitenkin lähinnä sävyjä, eli kuvan rakennetta en juurikaan muuta.

    VastaaPoista
  9. Upeita kuvia käsittelemättöminäkin rakkasta paikasta. Olen itsekin huomannut, että jotkut kuvat ovat ihan luonnottomiksi käsiteltyjä, mutta pieniä valotus- ja värikorjauksia on mielestäni ihan ok tehdä, jos sille tuntee tarvetta.
    Nyt pimeän aikaan tuntuu tuskastuttavalta ottaa yhtään sisäkuvia, kun valon määrä ei riitä enää mihinkään. Päivälläkin on niin älyttömän harmaata.

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit kommentin !
Thanks for your comments !
Tack för din kommentar !

Kiitos kun jätit viestin! || Thanks for your comments!

 

IDIS & INTERIÖÖRI © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger